Shamanien Baikal

(Huom olemme lisanneet alla oleviin juttuihin kuvia joten kaykaa katsomassa myos niita!)

Joskus asiat ovat vaan niin vaikeita kunnes huomaa kuinka helppoja ne on... Ensimmainen esimerkki on se kun tanaan 20 paivan jalkeen huomaamme kuinka helposti voimme muutta blogimme kielen suomeksi venajan sijaan ja ymmarramme taas kuinka blogimme toimii...toinen asia on liput Irkutskista Ulan Batoriin. Kuten jo varmaan aikaisemmin on ilmennyt olemme koko matkan ajan yrittaneet hankkia lippuja talle junamatkalle. Olemme saaneet ei oota Moskovassa, Novosibirskissa, Barnaulissa ja Tomskissa. Taalla liput hoituivat yhdessa tunnissa hostellin kautta ilman mitaan jonottamista.

Irkutskiin saavuimme siis 2 yon ja yhden paivan junamatkan jalkeen. Jaoimme junahyttimme Venajan armejan lennonvalvojan kanssa joka tarjosi meille kuivattua kalaa jota tuli aina nauttia oluen kanssa. Se oli kuin rapujuhlat mutta rapujen ja kossun sijaan nautittiin kalaa joka oli yhta vaikea kuoria kuin rapuja ja sitten olutta joka lampeni aivan liian piaan.

Irkutskissa olimme varanneet paikat hostellista mutta yhtakkia meidat ohjatiinkin eraan vanhemman rouvan kotiin. Gallina rouva puhui venajaa ja saksaa ja oli loppuenlopuksi paljon mielenkiintoisampaa ja mukavempaa asustaa hanen luonaan kuin hostellissa. Sitapaitsi saimme oikein hyvia lattyja eli blineja aamiaiseksi.

Gallinan luona tapasimme myos ryhman Britti nuoria joista itseasissa 2 poikaa olivat kotoisin suomesta, aika hauska sattuma. Sovimme etta lahtisimme kaikki 8 yhdessa Baikal jarvella olevalle Olkhon saarelle koska kun useampi lahti yhdessa saimme halvemman hinnan. Seuraavana aamuna hyppasimme siis minibussin kyytiin ja siella sattumalta oli Britti nuorten ystava heidan junamatkaltaan eli Puolalainen Kasia joka myos liittyi joukkomme...ja onneksi koska han puhui venajaa ja pystyi toimimaan tulkkinamme mika oli ihanan helppoa vaihteeksi.

Menomatka ei kuitenkaan sujunut mutkitta. Paasimme minibussilla lautalle joka veisi meidat saarelle mutta meidat ohjattiin toiseen bussiin koska kuskimme piti palata pelastamaan toista minibussi kyydillista ihmisia joiden auto oli pamahtanut kesken matkan. Kun paasimme lautalla saarelle yritimme paasta keltaiseen bussiin johon meidat oli ohjattu nousta, mutta se oli taposen taynna venalaisia ja latvialaisia arkkitehteja jotan me jaimme kirjaimellisesti ranaalle...olimme kuitenkin saarella, mutta kylaan jossa meidan piti asua oli viela 17-30 km riippuen lahteesta.

Kasian avulla sain lainattua parin venalaisen tyton kannykkaa tupakka asikia vastaan joita olimme ostaneet lahjuksiksi. Soitin matkamme jarjestajalle ja han lupasi hoitaa meille uuden kyydin. Kun palasimme pari semi virallisen nakoista naista yrittivat saada meilta rahaa jotain rekisterointia ja kyytia vastaan mutta jaimme odottamaan. Jouduimme odottamaan melkein 3h kunnes entinen kuskimme palasi mutta hanella oli toisen autolastin kyytilaiset mukana, mutta sitten selkeni etta kyytimme oli jo odotellut 30-40 minuttia ranalla...no viimein paasimme kuitenkin perille mukavaan gest housiimme.

Paivallisen jalkeen tutustuimme kylaan ja kavelimme ranalle ja kavimme uimassa. Vesi oli todella kylmaa kullemma 10-15 astetta jalleen riippuen kenen kanssa puhui. Pulahdimme kuitenkin veteen ja saimme hurraa huutoja ja aplodeja venalaisilta turisteilta jotka olivat pysyttaneet telttansa ranalle.

Shaman rocks nimiselta nakoalapaikalta ihailimme auringonlaskua ja palasimme sitten koko porukka takaisin majapaikalemme.

Tokana paivana ohjelmassa oli jeeppi retki. Jeeppime oli minivan tyypinen armejan vanha auto johon angimme kaikki yhdeksan seuraavana paivana kello kymmenen. Sitten ajelimme koko paivan ympari saarta todella kuoppaisilla teilla. Vierailimme monella kauniilla nakoalapaikalla ja kamerat kavivat kuumana:) Jotkut paikoista olivat myos pyhia paikallisten Buriatien mukaan ja paikalliset Shamanit olivat pyhittaneet paikkoja ja sinne oli sitten rakennettu kivitorneja ja puihin kiinitetty muistoja. Mina jatin yhden kasinauhoistani eraaseen puuhun. En kuitenkaan uskaltanut alkaa rakentamaan mitaan koska en tiennyt mita energia kenttia sitta jarisyttaisi mutta pojat rakensivat komean tornin...se oli valkoinen muihin mustiin torneihin verattuna se se suorastaan loisti epasymmetrisella olemuksellaan:) Toivottavasti shamanit eivat vihastuneet. (Seuraavana paivana kylla satoi hhmmmm....)

Lounaan soimme metsassa ja saimme maukasta kalasoppaa joka oli valmistettu avotulella. Muutenkin saimme syoda todella hyvin koko sen ajan kun viivyimme baikaljarvella. Kun palasimme illalla oli vuorossa taas sauna. Vein eteenpain oppimaani siperialaista vihtomatekniikkaa Sherinalle britti porukan ainoalle tytolle ja Kasialle joka oli ekaa kertaa elamassaan saunassa. Poikien tuoma olut maistui hyvalle kun kavimme ulkona vilvottelemassa. Ainoa miinus oli etta jarvenranalle oli 15 min kavelymatka joten uimaan ei paassyt saunasta.

Illallinen oli sitten railakas, sita jatkettiin Venalaisella shampanjalla, vodkalla ja oluella ja eri juomaleikeilla. Kahden aikaa juomat oli loppu ja leikit leikitty ja porukka sammui sankyhinsa. Seuraavana aamuna Britti porukka palasi Irkutskiin mutta tiedamme tapaavamme jalleen koska olemme samassa junassa Ulan Batorin ja viela vierekkaississa vaunuissa. Mina nukuin pitkaan...ehka vahan krapulaisena:) mutta ehdin kuitenkin ottamaan viela pikaisen virkistavan uimakeikan jarveen ennen lounasta. Sukellus reissu ei onnistunut vaikka olin aikaisemmin toivonut paasevani sukeltamaan jarveen. Ensinnakin reissu olisi pitanyt varata etukateen, toisena en ollut alynnyt etta vesi on niin kylmaa ja etta kesallakin sukeltamiseen olisi tarvinnut kuivapuvun joten olisin joutunut kaymaan kuivapuku sukellus kurssin...no ehka sitten ensi reisulla...koska voin hyvin kuvitella palaavani. Lounaan jalkeen Kasia lahti tapaamaan shamania, yksi hanen reissun maaranpaista oli tavata shamani ja oppia hanelta hiukan taitoja. Paivallisella saimme tietaa etta tapaaminen olikin ollut todella onnistunut. Han auttaisi shamania saada kutsun puolaan jonne han halusi paasta parantamaan ihmisia ja sita vastaan Kasia saisi opetusta hanelta. Kasia lupasi kertoa minulle miten asian kavisi, ehka paasen tapaamaan heita molempia joku paiva puolaan. Me olimme ranalla saateessa etsimassa Ruotsissa opiskelevia ulkomaalaisia jotka olimme nahneet Moskovassa. Heidan piti olla saarella telttailemassa, mutta emme loytaneet heita. Illalla ihailimme viela auringon laskua.

Seuraavana paivana mina Walla ja Nanna palasimme Irkutskiin. Kasia jai viela shamanin oppitytoksi mutta sovimme pitavamme yhteytta koska olisimme Pekingissa samoihin aikoihin. Irkutskissa palasimme Galina rouvan hoiveihin ja saimme nukkua eraassa hanen asunnoistaan jonka jaoimme saksalaisen pariskunnan kanssa. Meilla oli oma keittio joten kerrankin saimme valmista itse kunnon ruokaa:D Se oli paivan kohokohta suihkun kera:D

Tanaan hengailemme vain kaupungilla ja vahan vajaa keskiyon hyppamme viimeista kertaa junaan taalla venajan puolella ja seuraava pysakki onkin jo sitten Mongolian paakaupunki Ulan Bator tai Ulanbaataar riippuen mista nimen lukee.

Pari huolen aihetta meilla on rajan ylittamisen kannalta...mutta ovat varmaan turhia koska juna on taynna turisteja joilla on samat huolen aiheet. Emme ole rekisteroityneet missaan muualla kuin Barnaul kaupungissa ja sekaaan ei ole nakojaan taydellisesti tehty koska meilta puuttu joku paperi. Emme kuitenkaan ole olleet 72 tuntia (tai 72h = viikonloppua jolloin ei voi rekisteroitya) missaan joten sillon ei periaatteessa tarvitse rekisteroitya. Aika pitkalle voimme todistaa asian, ainoastaan viime reissusta meilla ei ole minkaanlaista kuittia...mutta eihan ne voi tarkistaa kaikkia taydellisesti lapi muuten juna menisi vain kerran vuodessa. Toinen juttu joka nakojaan on vain tapahtunut meille on se etta meidan maihintulokortista ei ole jaannyt toista puolta rajalle vaan meilla on molemmat osat...kaikilla muilla on vain jalkimmainen. Eika meilla ole kortissa leimaa kutan kaikilla muilla...toivottavasti se ei tuota liikaa ongelmai. Taytyy vaan olla iso kysymysmerkki koko rajanylityksen ajan ja toivoa etteivat he vaivaudu tarkastelemaan asioita liikaa ja paastavat meidat Mongolian puolelle. Muutenkin rajanylityksesta tulee pitka koska raiteiden leveys on eri Venajalla ja Mongoliassa ja vaunujen pyorat pitaa vaihtaa...mutta enemman siita sitten seuraavalla keralla. Tastakin jutusta tuli taas romaani. Viimeista kertaa terkkuja Siperiasta!

-Linda-