Kuvakertomus: Vostoknautsit Mongoliassa

Mongolia on ehdottomasti nakemisen arvoinen paikka, siksi onkin sopivaa kertoa tarinamme kuvien kautta.

Kun nyt minakin (Linda) vihdoin ja viimein sain minun kuvia ladattua tanne nettiin:)

Kun Venajan ja Mongolian raja oli ylitetty matka jatkui kohti Ulan Bartoria Mongolian paakaupunkia. Meidan "junahytissa" oli sitten junan parhaimmat bileet. Juhlittiin etta Amerikkalainen Andrew oli saannut passinsa junan seinien valista jonne passi oli vahingossa tippunut ja jonka katoaminen aiheutti aikamoisen stressin junahenkilokunalle. Loppujen lopuksi sisaseina ruuvattiin irti ja passi loytyi eika Andew joutunut jaamaan rajalle.

Juhlimme myos Latishan synttareita. Tunnistaako kukaan CISV:lainen...Latisha on nimittain ensimmainen CISV:lainen jonka tapaan vahingossa matkustaessani!

Ulan Batoriin saavuttiin sitten aamulla 20.7. Vastassa oli kundi jolla oli Walter Virta kyltti kadessa ja koko poppoo (4 brittia, me, Nico ja Jesus) suuntasimme UB Guesthous nimiseen hostelliin. Tutustuimme samana paivana UB National History Museon dinosaurus lurankoihin ja kavimme katsomassa Transformers leffaa. Sitten oli aika juoda viimeiset oluet Mirkon, Mikan, Sherylin ja Dannyn kanssa ennen kuin tiemme erkanenivat. He jatkoivat Gobi reissun kautta Kiinaan.

Me lahdimme Jesuksen ja Nicon kanssa kahden paivan reissulle Terjen kansallispuistoon missa yovyimme Ger teltoissa ja kavimme 1,5 tunnin ratsastus reissulla kauniissa maisdemissa...hevoset olivat kuitenkin aika laiskoja Altai heppoihin verattuna.

Palasimme Ulanbatorin pariksi paivaksi ja tutustuimme mm kaupungin luostariin. Olimme jo aikaisemmin tavannet Batgerel nimise hepun ja otimme haneen yhteytta jalleen jotta Walla sai kokeilla Chingis Chan sota pukua...joka kuitenkin oli vahan lian kallis (1000$) matkabudjetiimme nahden. Tapasimme myos taiteilian, englannin kielinen versio hanen nimestaan oli Crystal. He toimivat tulkkeinamme Black Mrketilla ja ja ystavystyimme heihin myos paivallisen merkeissa.

23.7 Tapasimme oppaamme Kameli vaellustamme varten. Kavimme Mongolian BBQ syomassa ja 24.7 lahdimme sitten innolla valloitamaan Gobi aluetta.

Matkalla kohti ensimmaista leiriamme haimme kolme kamelia ja kaksi hevosta jotka piti juottaa lahistolla olevalla lahteella. Sielta saimme myos vetemme joka oli juomakelpoista vasta kun se oli keitetty. Kylma vesi oli haave vain seuraavat 3 paivaa.

Kolme ensimmaista yota asustimme teltoissa. Mukanamme oli myos teltta vessa, keittio ja suiku jolla lahinna kastelimme paamme kun kuumus oli sietamaton. Meilla oli mukana oppaan lisaksi kokki joka laittoi todella hyvaa ruokaa ja kaksi kameli/hevosmiesta.

Ensimmaisena paivana ehdimme tehda piennen kavelyretken lahistoilla oleville kukkuloille. Olgalle terkkuja: kaikki tama on mun:D!

Kavelyretken aikana alkoi kuitenkin ryhmamme vastoinkaymisiet koska Nanna alkoi voimaan pahoin. Hanelle iski illan ja yon aikana voimakas ripuli ja oksennustauti. Emme tieda oliko kyseessa ruoka vai aurinko ja kuumuus (37 astetta varjossa jota paivalla ei ollut). Ehka molemmat aiheuttivat pahoinvoinnin. Kun Nannan olo seuraavana aamuna ei yhtaan ollut paranunut lahti han lahimpaan kylaan oppaamme kanssa. Mina ja Walla jaimme leirilemme odottelemaan.

Aamupaivalla lahdimme pienelle kierokselle lahiston kukkuloille ja parin tunnin ajan vaelsimme ja ratsastimme kameleilla vuorotellen. Yritimme nahda elaimia mutta hiirien lisaksi emme nahneet muuta kuin elainten raatoja ja luurankoja.

Kaksi kyttyraisia kameleja loytyy oikeastaan vain Mongoliasta ja kameli toimiikin monessa paikassa melkein maan symbolina. Kakksi kyttyrainen kameli on uskomattoman kestava elain joka pystyy elamaan aari oloissa Gobin aavikossa missa kesa helteet voivat olla yli 40 astetta ja talvisin saman verran miinusta.

Loppu paiva meni sitten odotteluun. Aavikko hulluus iski kun ei ollut lainkaan varjoa jouduimme oleilemaan ylikuumassa teltassa. Juotavana oli pelkastaan lamminta vetta ja kun se loppui niin keitimme lisaa ja joimme kuuma vetta. Ajan kuluksi haaveilimme kylmasta vedesta, limusta ja oluesta. Ilalla Nanna ja oppaamme palasivat sitten leirilemme. Nanna voi jo paremmin kun han oli ollut koko paivan tiputuksessa. Olotila oli niin hyva etta han paatti palata meidan luoksemme Ulan Batorin sijaan. Han kuitenkin matkusti seuraavan paivan kameli kydilla suoraan leiripaikalle tavaroittemme kanssa eika osallistunut vaellukseen.

Herasimme aikaisin seuraavana aamuna, kun aurinko nousi teltoissa ei enaan voinnut nukkua kuumuuden takia. Mina ja Walla lahdimme oppaan, hevosmiehen ja kamelin kanssa vaeltamaan, ensiksi ruohonpeittamien kukkuloiden yli ja sitten hiekkaisten dyynien lomassa. Matkalla naimme vuohia, hevosia ja lehmia jotka kuuluivat lahistolla oleville Nomandi perheille.

Keskipaivan jalkeen kuumuus haastoi meidat. Kun vaeltaminen tuntui liian raskaalta ratsastimme kameleilla. Soimme lounaan hiekka dyyneilla ja valilla olimme hiukan huolisamme etta vetemme loppuisi kesken. Urheina jatkoimme matkaa ja saavuimme seuraavalle leiripaikalle.

Siella onneksemme loysimme varjoisan paikan missa vilvoittelimme iltaan asti pelaten kivi leikkia jonka opimme opaaltamme (kuvassa) ja sitten opetimme oppaalle ja hevosmiehille Bonanza kortti pelin. Yksi hevosmiehista innostui pelista niin etta saimme pelata hanen kanssaan jatkossakin. Kortin peluu sujui hyvin vaikka yhteista kielta ei ollutkaan.

Seuraavaksi Walla sairastui, minakin rupesin kuvitelemaan etta kohta minunkin hetki koitaa, mutta tahan mennessa tuuri on ollut minun puolella ja teras vatsa on pitanyt minut terveiden kirjoissa.

Seuraavana paivana Walla siis meni karry kyydilla viimeiseen leiripaikkaamme missa asuimme lixus oloissa taas ger teltoissa. Mina ja Nanna vaelsimme aavikko dyynein lapi. Hiekalla vaeltaminen oli tosi rankkaa mutta tyon vaartti koska maisemat olivat upeat.

Paivan vaelluksen jalkeen olin uupunut mutta onellinen. Olo oli paskanen ja hikinen mutta tiesin etta paasisin kohta kylmaan suihkuun ja saisin illalisen kanssa nauttia kylman oluen:D. Reissun aikana oppi kylla arvostamaan veden tarkeytta. Emme koskaan oikein voinneet juoda janoon vaan koko ajan piti miettia etta keitettya eli puhdasta vetta pitaisi myos riittaa myohemmaksi.

Illalla Walla voi jo paremmin ja han jatti hyvastit kameleille joihin oli ehtinyt kiintya.

Paluumatkallamme Ulanbatorin tutustuimme entiseen luostariin ja naimme ensikertaa pitkasta aikaa puita. Luostari alue toimi nyt museona mutta aikaisemmin aluella oli asunut yli 1000 munkkia. Alue tuohottiin melkein kokonaan Stallinin vallan aikana ja suurin osa alueesta oli pelkkia raunioita.

Aluella jouduimme myos tutustumaan reisumme jarkyttavampaan vessaan. Kuvasta ei vality hilliton karpas parvi ja allottava haju. Paperia nenan eteen hajusuojaksi ja pakkohan sita oli kayda kun vessahata oli hirmuinen...eika luostari aluella kehdannut menna puun taakse kykkimaan.

Aika taalla Mongoliassa on mennyt hillittoman nopeasti. Voisi taalla viela viettaa monta viikkoa kayda vaikka Yakki vaeluksella. Eilen ehdimme viela vahan shoppailla ja tapasimme jalleen ystavamme Batgerlein ja Crystalin. Kavimme myos heidan ehdotamassa kultuuri esityksessa kansallis teatterissa ja esitys oli huima. Kaarme tyttoja, tanssia, musiikki esityksia ja hullunkurista kurkkulaulantaa.

Tanaan sitten hengailemme kaupungissa viimeista paivaa ja kahdeksan aikaan jatkamme matkaa. Meilla on junaliput Jining nimiseen kaupunkiin ja sielta yritamme sitten paasta mahdolisimman piaan jatkamaan kohti Pekingia joko junalla tai busilla. Joten edessa on taas uusi maa, uusi valuutta ja uudet tavat.

Haleja Mongoliasta! -Linda-