30.7.07

Tillbaka fran Gobi-oknen!

Vi ar nu tillbaka i Ulaanbaatar efter 5 dagar i Gobi. Det var hett och dammigt och helt fantasiskt dar!

Vi klarade oss anda inte helt utan problem. Genast forsta dagen da vi kommit fram blev Nanna sjuk. Hon fick rippe och spysjuka. Ingenting holls i henne. Efter en laaang natt med lite somn var hon sa svag att hon maste fara till sjukhuset i narmaste by (ca. 30 km fran vart lager). Dar fick hon en hog med mediciner och dropp, vilket gjorde henne sa pigg att hon kunde fortsatta vandringen. Men vi missade tyvarr en av vara tre vandringsdagar pga det.

Walter bekantar sig med vara kameler.


Vart lyx-morgonmal. Sista morgononen klarade ocksa Nanna
av att njuta av allt som det bjods pa.


Sista vandringsdagen akte Walter kamelkarra, for det var hans tur att ma lite daligt.


Linda bara njot hela tiden i oknen.


Sista dagen kunde Nanna ocksa vandra en bit, resten av tiden red hon pa kamelen.


Ger campen, som var var slutdestination pa vandringen.


Tillbaka i Ulaanbaatar:

Walter ringer till var mongoliske van fran "telefonkiosken".



Igar kvall var vi pa en mongolisk dans-musik-forestallning pa teatern i Ulaanbaatar.


Det var allt for den har gangen. Nu mar vi alla bra igen. Ikvall far vi vidare till Kina.

-WNL-

Kuvakertomus: Vostoknautsit Mongoliassa

Mongolia on ehdottomasti nakemisen arvoinen paikka, siksi onkin sopivaa kertoa tarinamme kuvien kautta.

Kun nyt minakin (Linda) vihdoin ja viimein sain minun kuvia ladattua tanne nettiin:)



Kun Venajan ja Mongolian raja oli ylitetty matka jatkui kohti Ulan Bartoria Mongolian paakaupunkia. Meidan "junahytissa" oli sitten junan parhaimmat bileet. Juhlittiin etta Amerikkalainen Andrew oli saannut passinsa junan seinien valista jonne passi oli vahingossa tippunut ja jonka katoaminen aiheutti aikamoisen stressin junahenkilokunalle. Loppujen lopuksi sisaseina ruuvattiin irti ja passi loytyi eika Andew joutunut jaamaan rajalle.


Juhlimme myos Latishan synttareita. Tunnistaako kukaan CISV:lainen...Latisha on nimittain ensimmainen CISV:lainen jonka tapaan vahingossa matkustaessani!

Ulan Batoriin saavuttiin sitten aamulla 20.7. Vastassa oli kundi jolla oli Walter Virta kyltti kadessa ja koko poppoo (4 brittia, me, Nico ja Jesus) suuntasimme UB Guesthous nimiseen hostelliin. Tutustuimme samana paivana UB National History Museon dinosaurus lurankoihin ja kavimme katsomassa Transformers leffaa. Sitten oli aika juoda viimeiset oluet Mirkon, Mikan, Sherylin ja Dannyn kanssa ennen kuin tiemme erkanenivat. He jatkoivat Gobi reissun kautta Kiinaan.

Me lahdimme Jesuksen ja Nicon kanssa kahden paivan reissulle Terjen kansallispuistoon missa yovyimme Ger teltoissa ja kavimme 1,5 tunnin ratsastus reissulla kauniissa maisdemissa...hevoset olivat kuitenkin aika laiskoja Altai heppoihin verattuna.

Palasimme Ulanbatorin pariksi paivaksi ja tutustuimme mm kaupungin luostariin. Olimme jo aikaisemmin tavannet Batgerel nimise hepun ja otimme haneen yhteytta jalleen jotta Walla sai kokeilla Chingis Chan sota pukua...joka kuitenkin oli vahan lian kallis (1000$) matkabudjetiimme nahden. Tapasimme myos taiteilian, englannin kielinen versio hanen nimestaan oli Crystal. He toimivat tulkkeinamme Black Mrketilla ja ja ystavystyimme heihin myos paivallisen merkeissa.

23.7 Tapasimme oppaamme Kameli vaellustamme varten. Kavimme Mongolian BBQ syomassa ja 24.7 lahdimme sitten innolla valloitamaan Gobi aluetta.

Matkalla kohti ensimmaista leiriamme haimme kolme kamelia ja kaksi hevosta jotka piti juottaa lahistolla olevalla lahteella. Sielta saimme myos vetemme joka oli juomakelpoista vasta kun se oli keitetty. Kylma vesi oli haave vain seuraavat 3 paivaa.

Kolme ensimmaista yota asustimme teltoissa. Mukanamme oli myos teltta vessa, keittio ja suiku jolla lahinna kastelimme paamme kun kuumus oli sietamaton. Meilla oli mukana oppaan lisaksi kokki joka laittoi todella hyvaa ruokaa ja kaksi kameli/hevosmiesta.

Ensimmaisena paivana ehdimme tehda piennen kavelyretken lahistoilla oleville kukkuloille. Olgalle terkkuja: kaikki tama on mun:D!

Kavelyretken aikana alkoi kuitenkin ryhmamme vastoinkaymisiet koska Nanna alkoi voimaan pahoin. Hanelle iski illan ja yon aikana voimakas ripuli ja oksennustauti. Emme tieda oliko kyseessa ruoka vai aurinko ja kuumuus (37 astetta varjossa jota paivalla ei ollut). Ehka molemmat aiheuttivat pahoinvoinnin. Kun Nannan olo seuraavana aamuna ei yhtaan ollut paranunut lahti han lahimpaan kylaan oppaamme kanssa. Mina ja Walla jaimme leirilemme odottelemaan.

Aamupaivalla lahdimme pienelle kierokselle lahiston kukkuloille ja parin tunnin ajan vaelsimme ja ratsastimme kameleilla vuorotellen. Yritimme nahda elaimia mutta hiirien lisaksi emme nahneet muuta kuin elainten raatoja ja luurankoja.

Kaksi kyttyraisia kameleja loytyy oikeastaan vain Mongoliasta ja kameli toimiikin monessa paikassa melkein maan symbolina. Kakksi kyttyrainen kameli on uskomattoman kestava elain joka pystyy elamaan aari oloissa Gobin aavikossa missa kesa helteet voivat olla yli 40 astetta ja talvisin saman verran miinusta.


Loppu paiva meni sitten odotteluun. Aavikko hulluus iski kun ei ollut lainkaan varjoa jouduimme oleilemaan ylikuumassa teltassa. Juotavana oli pelkastaan lamminta vetta ja kun se loppui niin keitimme lisaa ja joimme kuuma vetta. Ajan kuluksi haaveilimme kylmasta vedesta, limusta ja oluesta. Ilalla Nanna ja oppaamme palasivat sitten leirilemme. Nanna voi jo paremmin kun han oli ollut koko paivan tiputuksessa. Olotila oli niin hyva etta han paatti palata meidan luoksemme Ulan Batorin sijaan. Han kuitenkin matkusti seuraavan paivan kameli kydilla suoraan leiripaikalle tavaroittemme kanssa eika osallistunut vaellukseen.

Herasimme aikaisin seuraavana aamuna, kun aurinko nousi teltoissa ei enaan voinnut nukkua kuumuuden takia. Mina ja Walla lahdimme oppaan, hevosmiehen ja kamelin kanssa vaeltamaan, ensiksi ruohonpeittamien kukkuloiden yli ja sitten hiekkaisten dyynien lomassa. Matkalla naimme vuohia, hevosia ja lehmia jotka kuuluivat lahistolla oleville Nomandi perheille.

Keskipaivan jalkeen kuumuus haastoi meidat. Kun vaeltaminen tuntui liian raskaalta ratsastimme kameleilla. Soimme lounaan hiekka dyyneilla ja valilla olimme hiukan huolisamme etta vetemme loppuisi kesken. Urheina jatkoimme matkaa ja saavuimme seuraavalle leiripaikalle.


Siella onneksemme loysimme varjoisan paikan missa vilvoittelimme iltaan asti pelaten kivi leikkia jonka opimme opaaltamme (kuvassa) ja sitten opetimme oppaalle ja hevosmiehille Bonanza kortti pelin. Yksi hevosmiehista innostui pelista niin etta saimme pelata hanen kanssaan jatkossakin. Kortin peluu sujui hyvin vaikka yhteista kielta ei ollutkaan.

Seuraavaksi Walla sairastui, minakin rupesin kuvitelemaan etta kohta minunkin hetki koitaa, mutta tahan mennessa tuuri on ollut minun puolella ja teras vatsa on pitanyt minut terveiden kirjoissa.



Seuraavana paivana Walla siis meni karry kyydilla viimeiseen leiripaikkaamme missa asuimme lixus oloissa taas ger teltoissa. Mina ja Nanna vaelsimme aavikko dyynein lapi. Hiekalla vaeltaminen oli tosi rankkaa mutta tyon vaartti koska maisemat olivat upeat.


Paivan vaelluksen jalkeen olin uupunut mutta onellinen. Olo oli paskanen ja hikinen mutta tiesin etta paasisin kohta kylmaan suihkuun ja saisin illalisen kanssa nauttia kylman oluen:D. Reissun aikana oppi kylla arvostamaan veden tarkeytta. Emme koskaan oikein voinneet juoda janoon vaan koko ajan piti miettia etta keitettya eli puhdasta vetta pitaisi myos riittaa myohemmaksi.

Illalla Walla voi jo paremmin ja han jatti hyvastit kameleille joihin oli ehtinyt kiintya.


Paluumatkallamme Ulanbatorin tutustuimme entiseen luostariin ja naimme ensikertaa pitkasta aikaa puita. Luostari alue toimi nyt museona mutta aikaisemmin aluella oli asunut yli 1000 munkkia. Alue tuohottiin melkein kokonaan Stallinin vallan aikana ja suurin osa alueesta oli pelkkia raunioita.
Aluella jouduimme myos tutustumaan reisumme jarkyttavampaan vessaan. Kuvasta ei vality hilliton karpas parvi ja allottava haju. Paperia nenan eteen hajusuojaksi ja pakkohan sita oli kayda kun vessahata oli hirmuinen...eika luostari aluella kehdannut menna puun taakse kykkimaan.
Aika taalla Mongoliassa on mennyt hillittoman nopeasti. Voisi taalla viela viettaa monta viikkoa kayda vaikka Yakki vaeluksella. Eilen ehdimme viela vahan shoppailla ja tapasimme jalleen ystavamme Batgerlein ja Crystalin. Kavimme myos heidan ehdotamassa kultuuri esityksessa kansallis teatterissa ja esitys oli huima. Kaarme tyttoja, tanssia, musiikki esityksia ja hullunkurista kurkkulaulantaa.
Tanaan sitten hengailemme kaupungissa viimeista paivaa ja kahdeksan aikaan jatkamme matkaa. Meilla on junaliput Jining nimiseen kaupunkiin ja sielta yritamme sitten paasta mahdolisimman piaan jatkamaan kohti Pekingia joko junalla tai busilla. Joten edessa on taas uusi maa, uusi valuutta ja uudet tavat.
Haleja Mongoliasta! -Linda-

23.7.07

Missing a train, but made it to Mongolia

It was a nerv breaking experience to catch the train from Irkutsk to Ulan Bator. I realy messed it up. I was sure our train was leaving from Irkutsk 17:40 moscov time. We where in good time packing our stuff together when I of no reason just asked Nanna to dubble check the time from the tickets. Moments of horror folowed when she read on the ticket that the departure time was 15:45 we checked the time it was 15:45 moscov time there was no chance to catch the train in Irkutsk. After a couple of seconds of panicing Walter came up with and idea to take a taxi to the next station. We hurried to the hostel and got some help to figure out where the next stop would be and when. It turned out that there was a possibility to make it and the taxi would be about 45 euros...much less than buying new tickets and accomonation so we took the chans. 1,5 hours of nervousity and horror...would we make it, and would we make it alive coz the roads where serpentin mountain roads and we had to pass slow trucks several times not knowing if there was a car just around the curv.

But we made it. We where in Slidvinjanka (or something like that) just in time to get to the train.

The next day we made it to the Russian border where we had to wait about 6 hours. We dfidn't dare to get out of the train first but when we did we figured aout that there was only two wagons left going over to Ulan Bator allmot only with tourists. Among them we found our friends Jesus and Nico we met last time in Moscov and there was also the British group we spent time with in Irkutsk. After an other 3 hour at the Mongolian border we continued our jorney around nine in the evening. We had a party in our cupe where we invited our old friends an some new onces too. In our neibourgh cupe there was a Brazilian girl Latisha and her husban Andrew. Andrew had some horrifying moments when his passport fell from a gap in the window so it ended up between the walls of the train...first he almost had to stay in the army quaters for one night but then we got ome help to almost take the cupe apart and he got his passport back. Also a Danish coupel joined us so it was a very crowded an loud cupe we had. But a lot of fun. And guess what Latisha is in CISV ...so it's a small world after all:)

Next morning we arrived to Ulan Bator and after a day of fixing things and visiting the National Natural museum with dinosaurus sceletons we decided to join the big Transformers fan Danny to the movies to see the film that had premier in Ulan Bator that day. The wierdest thing happend. The film wa built in the wrong way and suddenly the film started to go in high sped upside down and backwards...after a long wait the movie continued and in the end we got free tickets that we gave to some Mongolian friends later.

The next day we took a horsrideing trip to a National park. The horses where quite lazy and riding on the steppes where not quite as exiteing that we tought. But it was fun to sleem in a ger tent on the countriside and we had good company of Jesus and Nico and Britsh twins we met on the way.

Now we are back to UB and yesterday we spent trying to find a Mongolian army suit for Walter, we found one but it was way to expensive. Though we meet som english speaking mongolian friends who guided us also to the Black market and we took them for dinner after that. In the evening we spent the last night with Jesus and Nico drinking Sangria Mongolian style :)

Nothing special happen today, we wisited a monastery and post office, soon we meet our guide to the Camel trek where we go on tomorrow and have bbq whit her.

Good luck to our fellow travellers who most have passed us...and specially we hope that Jesus and Nico find their way out from the Gobi desert alive!

Hugs to everybody back home...it would be nice to get some news what's going on there...if nothing.

-Linda-

(Chek out the photots in next post)

Mongolien!

Hej igen!

Nu ar vi i Ulan-Baatar, Mongolien. Resan hit har varit fartfylld, vi har traffat en massa manniskor och sett massor. Annors ar allt okoo. Forutom att en gang hade Linda och Walter lite los mage :)

Forsta kvallen i UB var vi pa Transformers leffa premiar. Det blev en massa avbrott da filmrullorna var fel klippta, det var en unik upplevelse. Dany, som tog oss pa leffa, var helt fiilareissa. Han ar namligen en leffafreak som ocksa jobbar pa en teater i Manchester.

Vostoknauts pa leffa. Transformers action var lite for mycket for Nanna :)

Andra dagen tog vi oss till en national park dar vi overnattade i en "ger", mongoiskt hustalt. Det anda vi gjorde dar var att rida i 2 timmar o svalta. En svindyr ol kopte vi fran grann-campen.

Fam. Vostoknauts utanfor vart ger-hus.

Walter har hela tiden i UB forsokt skaffa en Tsingis-Khan warrior drakt. Efter en massa besvar hitta vi en drakt mha en lokal Mongol-typ. Det visade sig att drakten kostade mycket (over $1000) sa det fick vara. Atminstane fick vi en fin bild :)

Flickorna med en mongolisk krigare!

Igar kvall hade vi en sista kvall med Flamingo-gruppens Jesus och Nico. Vi drack lite varm Sangria med dom :) Dom for imorse till oknen for att ta sig over gransen till kina...

Jesus och Nico fixar sangria med vara ingredienser!

Imorgon kommer vi att ta oss pa en 4 dagars camel trek i Gobi-oknen. Fa se hur det gar...

h,
-LNW-

18.7.07

Shamanien Baikal

(Huom olemme lisanneet alla oleviin juttuihin kuvia joten kaykaa katsomassa myos niita!)

Joskus asiat ovat vaan niin vaikeita kunnes huomaa kuinka helppoja ne on... Ensimmainen esimerkki on se kun tanaan 20 paivan jalkeen huomaamme kuinka helposti voimme muutta blogimme kielen suomeksi venajan sijaan ja ymmarramme taas kuinka blogimme toimii...toinen asia on liput Irkutskista Ulan Batoriin. Kuten jo varmaan aikaisemmin on ilmennyt olemme koko matkan ajan yrittaneet hankkia lippuja talle junamatkalle. Olemme saaneet ei oota Moskovassa, Novosibirskissa, Barnaulissa ja Tomskissa. Taalla liput hoituivat yhdessa tunnissa hostellin kautta ilman mitaan jonottamista.

Irkutskiin saavuimme siis 2 yon ja yhden paivan junamatkan jalkeen. Jaoimme junahyttimme Venajan armejan lennonvalvojan kanssa joka tarjosi meille kuivattua kalaa jota tuli aina nauttia oluen kanssa. Se oli kuin rapujuhlat mutta rapujen ja kossun sijaan nautittiin kalaa joka oli yhta vaikea kuoria kuin rapuja ja sitten olutta joka lampeni aivan liian piaan.

Irkutskissa olimme varanneet paikat hostellista mutta yhtakkia meidat ohjatiinkin eraan vanhemman rouvan kotiin. Gallina rouva puhui venajaa ja saksaa ja oli loppuenlopuksi paljon mielenkiintoisampaa ja mukavempaa asustaa hanen luonaan kuin hostellissa. Sitapaitsi saimme oikein hyvia lattyja eli blineja aamiaiseksi.

Gallinan luona tapasimme myos ryhman Britti nuoria joista itseasissa 2 poikaa olivat kotoisin suomesta, aika hauska sattuma. Sovimme etta lahtisimme kaikki 8 yhdessa Baikal jarvella olevalle Olkhon saarelle koska kun useampi lahti yhdessa saimme halvemman hinnan. Seuraavana aamuna hyppasimme siis minibussin kyytiin ja siella sattumalta oli Britti nuorten ystava heidan junamatkaltaan eli Puolalainen Kasia joka myos liittyi joukkomme...ja onneksi koska han puhui venajaa ja pystyi toimimaan tulkkinamme mika oli ihanan helppoa vaihteeksi.

Menomatka ei kuitenkaan sujunut mutkitta. Paasimme minibussilla lautalle joka veisi meidat saarelle mutta meidat ohjattiin toiseen bussiin koska kuskimme piti palata pelastamaan toista minibussi kyydillista ihmisia joiden auto oli pamahtanut kesken matkan. Kun paasimme lautalla saarelle yritimme paasta keltaiseen bussiin johon meidat oli ohjattu nousta, mutta se oli taposen taynna venalaisia ja latvialaisia arkkitehteja jotan me jaimme kirjaimellisesti ranaalle...olimme kuitenkin saarella, mutta kylaan jossa meidan piti asua oli viela 17-30 km riippuen lahteesta.

Kasian avulla sain lainattua parin venalaisen tyton kannykkaa tupakka asikia vastaan joita olimme ostaneet lahjuksiksi. Soitin matkamme jarjestajalle ja han lupasi hoitaa meille uuden kyydin. Kun palasimme pari semi virallisen nakoista naista yrittivat saada meilta rahaa jotain rekisterointia ja kyytia vastaan mutta jaimme odottamaan. Jouduimme odottamaan melkein 3h kunnes entinen kuskimme palasi mutta hanella oli toisen autolastin kyytilaiset mukana, mutta sitten selkeni etta kyytimme oli jo odotellut 30-40 minuttia ranalla...no viimein paasimme kuitenkin perille mukavaan gest housiimme.

Paivallisen jalkeen tutustuimme kylaan ja kavelimme ranalle ja kavimme uimassa. Vesi oli todella kylmaa kullemma 10-15 astetta jalleen riippuen kenen kanssa puhui. Pulahdimme kuitenkin veteen ja saimme hurraa huutoja ja aplodeja venalaisilta turisteilta jotka olivat pysyttaneet telttansa ranalle.

Shaman rocks nimiselta nakoalapaikalta ihailimme auringonlaskua ja palasimme sitten koko porukka takaisin majapaikalemme.

Tokana paivana ohjelmassa oli jeeppi retki. Jeeppime oli minivan tyypinen armejan vanha auto johon angimme kaikki yhdeksan seuraavana paivana kello kymmenen. Sitten ajelimme koko paivan ympari saarta todella kuoppaisilla teilla. Vierailimme monella kauniilla nakoalapaikalla ja kamerat kavivat kuumana:) Jotkut paikoista olivat myos pyhia paikallisten Buriatien mukaan ja paikalliset Shamanit olivat pyhittaneet paikkoja ja sinne oli sitten rakennettu kivitorneja ja puihin kiinitetty muistoja. Mina jatin yhden kasinauhoistani eraaseen puuhun. En kuitenkaan uskaltanut alkaa rakentamaan mitaan koska en tiennyt mita energia kenttia sitta jarisyttaisi mutta pojat rakensivat komean tornin...se oli valkoinen muihin mustiin torneihin verattuna se se suorastaan loisti epasymmetrisella olemuksellaan:) Toivottavasti shamanit eivat vihastuneet. (Seuraavana paivana kylla satoi hhmmmm....)

Lounaan soimme metsassa ja saimme maukasta kalasoppaa joka oli valmistettu avotulella. Muutenkin saimme syoda todella hyvin koko sen ajan kun viivyimme baikaljarvella. Kun palasimme illalla oli vuorossa taas sauna. Vein eteenpain oppimaani siperialaista vihtomatekniikkaa Sherinalle britti porukan ainoalle tytolle ja Kasialle joka oli ekaa kertaa elamassaan saunassa. Poikien tuoma olut maistui hyvalle kun kavimme ulkona vilvottelemassa. Ainoa miinus oli etta jarvenranalle oli 15 min kavelymatka joten uimaan ei paassyt saunasta.

Illallinen oli sitten railakas, sita jatkettiin Venalaisella shampanjalla, vodkalla ja oluella ja eri juomaleikeilla. Kahden aikaa juomat oli loppu ja leikit leikitty ja porukka sammui sankyhinsa. Seuraavana aamuna Britti porukka palasi Irkutskiin mutta tiedamme tapaavamme jalleen koska olemme samassa junassa Ulan Batorin ja viela vierekkaississa vaunuissa. Mina nukuin pitkaan...ehka vahan krapulaisena:) mutta ehdin kuitenkin ottamaan viela pikaisen virkistavan uimakeikan jarveen ennen lounasta. Sukellus reissu ei onnistunut vaikka olin aikaisemmin toivonut paasevani sukeltamaan jarveen. Ensinnakin reissu olisi pitanyt varata etukateen, toisena en ollut alynnyt etta vesi on niin kylmaa ja etta kesallakin sukeltamiseen olisi tarvinnut kuivapuvun joten olisin joutunut kaymaan kuivapuku sukellus kurssin...no ehka sitten ensi reisulla...koska voin hyvin kuvitella palaavani. Lounaan jalkeen Kasia lahti tapaamaan shamania, yksi hanen reissun maaranpaista oli tavata shamani ja oppia hanelta hiukan taitoja. Paivallisella saimme tietaa etta tapaaminen olikin ollut todella onnistunut. Han auttaisi shamania saada kutsun puolaan jonne han halusi paasta parantamaan ihmisia ja sita vastaan Kasia saisi opetusta hanelta. Kasia lupasi kertoa minulle miten asian kavisi, ehka paasen tapaamaan heita molempia joku paiva puolaan. Me olimme ranalla saateessa etsimassa Ruotsissa opiskelevia ulkomaalaisia jotka olimme nahneet Moskovassa. Heidan piti olla saarella telttailemassa, mutta emme loytaneet heita. Illalla ihailimme viela auringon laskua.

Seuraavana paivana mina Walla ja Nanna palasimme Irkutskiin. Kasia jai viela shamanin oppitytoksi mutta sovimme pitavamme yhteytta koska olisimme Pekingissa samoihin aikoihin. Irkutskissa palasimme Galina rouvan hoiveihin ja saimme nukkua eraassa hanen asunnoistaan jonka jaoimme saksalaisen pariskunnan kanssa. Meilla oli oma keittio joten kerrankin saimme valmista itse kunnon ruokaa:D Se oli paivan kohokohta suihkun kera:D

Tanaan hengailemme vain kaupungilla ja vahan vajaa keskiyon hyppamme viimeista kertaa junaan taalla venajan puolella ja seuraava pysakki onkin jo sitten Mongolian paakaupunki Ulan Bator tai Ulanbaataar riippuen mista nimen lukee.

Pari huolen aihetta meilla on rajan ylittamisen kannalta...mutta ovat varmaan turhia koska juna on taynna turisteja joilla on samat huolen aiheet. Emme ole rekisteroityneet missaan muualla kuin Barnaul kaupungissa ja sekaaan ei ole nakojaan taydellisesti tehty koska meilta puuttu joku paperi. Emme kuitenkaan ole olleet 72 tuntia (tai 72h = viikonloppua jolloin ei voi rekisteroitya) missaan joten sillon ei periaatteessa tarvitse rekisteroitya. Aika pitkalle voimme todistaa asian, ainoastaan viime reissusta meilla ei ole minkaanlaista kuittia...mutta eihan ne voi tarkistaa kaikkia taydellisesti lapi muuten juna menisi vain kerran vuodessa. Toinen juttu joka nakojaan on vain tapahtunut meille on se etta meidan maihintulokortista ei ole jaannyt toista puolta rajalle vaan meilla on molemmat osat...kaikilla muilla on vain jalkimmainen. Eika meilla ole kortissa leimaa kutan kaikilla muilla...toivottavasti se ei tuota liikaa ongelmai. Taytyy vaan olla iso kysymysmerkki koko rajanylityksen ajan ja toivoa etteivat he vaivaudu tarkastelemaan asioita liikaa ja paastavat meidat Mongolian puolelle. Muutenkin rajanylityksesta tulee pitka koska raiteiden leveys on eri Venajalla ja Mongoliassa ja vaunujen pyorat pitaa vaihtaa...mutta enemman siita sitten seuraavalla keralla. Tastakin jutusta tuli taas romaani. Viimeista kertaa terkkuja Siperiasta!

-Linda-

On the way to Mongolia! (...and pictures, finally!)

Helou!

Vostoknauts has now spent approx 20 days in Siberia. The last visit was to the Olkhon-island with some friends (Lee,Mirko,Miika,Sheryl and "Dave";England) we met at the hostel in Irkutsk. On the way we met Kasia (Poland) in the same minibuss, she was also going to the island and meet some shamans.

The island was really beautiful, specially the sunsets. The village in Olkhon had houses of wood that looked that they were built in the last century, simpel and beautiful. We assume that the winters here are really cold and wonder how people can live in their simple houses. The island got electricity as late as in 2005.

Sunsets in Olkhon island.

We were also swiming in the worlds deepest lake (max depth 1637 m), Baikal. The water was cold but it was worth it. Here's a picture of two freezing Vostoknauts, Walter and Linda:
Vostoknauts and Kasia stayed in Olkhon an extra day while the Brits went back to Irkutsk. We explored the island a little bit and Kasia met finally a shaman. She was very happy to meet him. Linda had a small hangover from the shampanskaya and vodka we drank the night before :)
Kasia, Linda and Nanna exploring the Shaman rock.

The worst toilet experience so far has been on the harbour at Olkhon-island. The womens toilet looked like this:
People just dont hit the hole!

Now we are in Irkutsk killing some time until the train departures to Ulan-Baataar. We have eaten well and are now sitting in the Netcafe writing mails and blog (as you can notice we have finally found out how to change the language of the blog and how to upload images!).

Look how Linda is scared of the salad! it contains pickled cucumber, carrot and rodbeta (Rosolli) :)

Vi**u ja Vi**upaa, kumpi on kumpi?
A loaf of bread we found in the supermarket, looks like a pu**y :)

Best regards,
Walter, Nanna and Linda

p.s. Look at the other pictures we have edited in the old posts! d.s.

13.7.07

Taalla Irkutsk, missa Vostoknautsit

Moi!

Olemme matkustaneet Tomskista (Taigan kautta) Irkustkiin. Junamatka taittui kupe-luokassa. Neljan hengen hytissa oli yksi venalainen armeijan majuri (tai jotain sinne pain:) ). Keskustelimme kasimerkein ja auttavasti venajaksi. Han on jonkinlainen ilamtilan valvoja lansi venajalla ja oli matkalla kotiin ita venajalle, aikamoinen matka kotiin. Koetimme tarjota olutta mutta hanella oli omat evaat. Soimme siina sitten kuivattua kalaa ja olutta, tarjosimme myos paikallista samppanjaa. Kaksi yota ja yksi paiva oli hyvin tukalaista koska vaunumme ilmastointi ei toiminut, lampoa oli hikeen asti :) Mutta kun junnamme oli legendaarinen Rossia 2, Moscow-Vladisvostock, se oli sen arvoista.

Saavuimme tana aamuna kl 6. Olemme majoittuneet vanhemman rouvan luokse joka pyorittaa omaa hostellia. Tarkoituksena oli majoittua viereiseen hostelliin mutta meidat siirrettin viereiseen taloon. Vedimme 3 tunnin tirsat.

Hostellistamme saimme hoidettua matkan Baikalille kolmeksi yoksi ja junaliput Mongoliaan. Murehdimme asiaa koko matkan ajan, mutta saimme hoidettua asioinnit tyyliin 30 minuutissa. Palvelu todella pelasi eika ollut ollenkaan ylihinnoitettua. Teemme matkan Baikalille 5 muun britin kanssa joista ainakin 2 ovat syntyneet suomessa :)

Hostellimme sijaitsee "levottomalla" alueella joten hostelli suosittelee ettei 23 jalkeen olisi ulkona... ei hataa tarvitsemme kunnon unet huomiselle retkelle.

Irkutskin sateiset terveiset,
-Walla, Nanna, Linda-

p.s. Kaikille teille jotka luulitte etta vatsatauti iskee: Viela on nollat kehissa! .. ja vatsa on kova kuin kivi :) d.s.

10.7.07

Photos from Altai

Here are some photos from Altai!


EDIT 18.7.07:
Rafting in Altai. Nanna is waiting to get on board!

Lunch break. We are emptying our boots from water!


Greetings,
-wnv-

Adventures in Altai Mountains

It's been a while since last time. After 4 days on a train first to Novosibirsk and then onward to Barnaul a shover at a Hotel was heaven. We had no shower on five days coz the shower at our hostel in Moscova was broken. In Barnaul we payed a bit more for a nice hotel room for 3 persons and allso we had opportunity to register at least once in this country. You shoul register in a town if you stay more and 72 hours but the system is more than confucing so when they did the registration for free at the hotel we where more than happy. We also spent almost one night on the trainstation in Barnaul coz we arrived at 3 am so we didnt want to pay for that night so a dicant hotel room on the third try was great. We went to two other hotels before but they said they where fullbooked, maybe we smelled to bad:)

All was worth it coz trough a agency in Barnaul we managed to book a 5 day adventure in Altai Mountains. The first day we went there in a minibus and it took us 9 hours coz there was a military parade that stopped thwe trafic for 2-3 hours. Then back there we got tents to live in and the food was made on open fire. It was very cozy and on the first day we meet some people from Moscova who spoke a bit English and some of them we learned to know a bit better and that was great. There was no other forigner tourist only a French man who worked in Moscov, but somehow wit a bit of English and some Russian and a lot of Bodylanguage we learnt to know eachother a bit.

Every day we where at the mountains we had some activities. The first day we did a riding tour with horses. After a lunch in the forrest there was a huge tunder and we got a bit wet, but then again the sun was there and dride us. The second day was great we went treking in a forrest and there was a cave. We went to the cave with the ovners of the camp we lived in and it was also the first time they visited the cave. It was really cold in there and when we got deeper in we realized that there was ice in the cave that never melts, we where ther in the middle of the summer. It was really cool, the ice sparkled like diamonds from the litle light outside and when we got deper in we had torches and candels to light our way. We had lunch at some local peoples home and at the camp we had a refreshing sauna in russian style.

The last day we went rafting and got totally wet, but it was so much fun and a sauna after 4 hours of rafting was welcome again. The Grandmoter of the place gave me a grat sauna experience when she spanked me with the birchs leaves and i did the same back...finally I felt tottaly clean.

The last evening we drank both Russian and Finnish Vodka with our new friends. It's a tradition to toast and say someting before every drink and there was a lot to say:)

With our but hurting from riding, with our legs and arms hurting from climbing and our back hurting from padling we returned to Barnaul, tired but very very happy. If your path ever takes you to Siberia Altai mountains is a must!

Then we had a hot train ride in a "platskartny" wagon to Tomsk. It was a wagon with 56 beds and most of our fellow passangers where from the Russian army. But the ride went okey even if it was too hot and no aircondition. I think it was around 36 degrees in the wagon and the air was still. Anyway, now we are in Tomsk that is a University town and here we can even find a netcafe. We have arrangge to travel forward to Irkutsk tomorrow and we be there after about 34 hours on train = some waiting in a city called Taiga. First when we tryed to buy the tikets the first laydy said no can do, after lining an other half hour to an other laydy we suddenly where able to get tickets...thats the way it works here.

A lot of hugs from Siberia, I realy like it here and people here are mostly really great!

Take care! -Linda-

4.7.07

Vostoknauts i Barnaul/Altai

Hej!

Till vara mammor:
Vi ar vid liv och allt ar okej! Imoron skall vi pa en 4 dagar lang
trip till Altai bergen varefter vi fortsatter till Tomsk (nara
Novosibirsk).

Vi startade pa sondag eftermiddag var resa till Barnaul med tag fran
Moskva. Ett tagbyte gjorde vi i Novosibirsk. Resan tog ca 3 dagar till
Novosibirsk och fran Novosibirsk till Barnaul 4,5h + en natt pa
Barnaul tagstation. Pa hela resan duschade vi exakt 0 ganger. Val
framme sa vagade vi oss ut fran tagstationen ca 7 pa morgonen, forst
pa den 3 hotellet hitta vi rum och dar tog vi sen en tupplur fore vi
sku borja fixa trekingen till Altai och Tagbiljetten till Tomsk.

Pa taget har vi druckit vodka med en 48 arig ryss och en lite yngre
ryss, vi sop den aldre under bordet. Visserligen har vara
sprakkunskaper varit ett litet hinder for djupare konversation men vi
har nog lyckats. Ju langre in i Sibirien vi kommer desto mindre talar
dom engelska. Vi ha int heller sett naga andra turister... Ryssarna
har har ocksa varit lite forvanade att 3 finlandare kommer hit pa loma
:)

Det kan droja en tid foran vi skriver vart nasta inlagg, Vi e ju pa
"lande" :) .

h,
-VNW-

p.s. Inlagget ar skrivet pa en Stenaldersmaksin med ryskt tangentbord
sa aakkoset e "fel" d.s.

----------------------------------------------------------------
This message was sent using IMP, the Internet Messaging Program.

1.7.07

Mockba

Here is a picture from us infron of a church on the red square.

http://archive.pixbox.se/arkivet/synligt_20/11880000-11889999/500x375/11884408.jpg

We are sorry that the picture is a url, we didnt get the pictures workin in the blogg because of the russian Windows... :

Now we have to hurry to the train, destination: Barnaul.

RGDS,
NWV

p.s. it is raining :( d.s.

Haisevat Vostoknautsit...

Moikka!

Pari paivaa ollaan viihdytty Moskovassa. Hauskaa on ollut. Moikattiin Leninia ja Kaytiin Kremlissa seka punaisella torilla. Tallusteltiin Old Arbat katua ja eksyttiin Moskovan metrotunneleihin. Vahemman hauskaa on ollut epatietoisuus juna lippujaen suhteen koska vaikuttaa silta etta Irkutsk-Ulanbaator junat ovat ihan taynna...mutta toivoa loytyy, vaikka Moskovassa sanotaan ei oota voi kuullema lippuja viela saada toiselta paikkakunnalta. Tanaan lahdemme kuitenkin kohti siperiaa. Ensiksi matkustamme 3 paivaa Novosibirskiin ja sielta vaihdamme viela junaa etelaan transiberia radalta ja toivottavasti paadymme Barnaul nimiseen kylaan.

Eli aika monta paivaa ilman suihkua, joten luulisi etta olisi mukava ottaa virkistava suihku ennen matkaa...mutta eipa onnistu. Hostellimme talosta on vedentulo poikki koska joku putki vuotaa. Eli ei laisinkaan vetta. Vessat on jo tukaossa vaikka niita on yritetty huuhtoa amparillisella vetta. Olo eilisen sight seeing paivan jalkeen on jo aika nihkea ja nihkeammaksi tulee...mutta sitahan se matkustaminen on.

Eli on aika jattaa Moskova josta ainakin mina pidin yllaavan paljon. Kaymme viela syomassa ja varmaan Mac Donaldsin vassankautta ennen kuin suuntaamme juna asemalle.

Saa nahda milloin on mahdollista saada internetyhteys taas...mutta taalla on parjailty hyvin joten ei mitaan ataa.

Terkkuja -Linda-